Valtion nykytaiteen museo EMST/National Museum of Contemporary Art Athens

 Nykytaiteen museo on pitkään toiminut tilapäisissä tiloissa ja pitkän kiertolaiselämän jälkeen uudet tilat vanhassa olutpanimossa ovat erinomainen parannus kietolaisvuosiin. Rakennuksessa on runsaasti tilaa ja väljyyttä. Paikoitellen tilaa olisi kaiketi voinut käyttää tehokkaamminkin. Käsillä on aika paljon tilaa viilennettäväksi Ateenan keskikesän 40 asteen helteissä.

Museo metroaseman suunnasta kuvattuna, 22.3.2022. Kuva OI

Tulin museoon metron kautta. Metroaseman puolelta oli sisäänkäynti, jonka ovi oli kuitenkin lukossa.Toisella puolelta rakennusta löytyi kuitenkin avoinna oleva sisäänkäynti.

Museo näyttelytilat on sijoitettu useampaan kerrokseen, alakerrassa on kahvila ja ylimmässä ravintola ja kattoterassi. Ravintola oli kuitenkin maaliskuussa suljettu. Pysyvät kokoelmat ovat ylimmissä kolmessa kerroksessa. Kerrosten välillä on helpointa kulkea jyhkeiden liukuportaiden avulla. Ilmeisesti portaat on tarkoituksella suunniteltu näyttäväksi. Erityisen siro ratkaisu ne eivät kuitenkaan ole. Sisätilat ovat täysin modernit, taidemuseon valkoiset. Oikeastaan mikään ei viittaa rakennuksen aikaisempaan käyttöön.



Opastetekstejä lukiessa tulee vaikutelma, että museo hakee vielä jotenkin identiteettiään. Pysyvien kokoelmien esittelytekstissä kuraattorien nimikrediitit valtaavat ison osan. Joka tapauksessa kuten tekstissä mainitaan, niin pysyvä kokoelma on museon sydän, ja esillä on vaikuttavia töitä. Ensimmäiset EMST-kokoelman teokset hankittiin museoon vuonna 2000 ja museon ensimmäinen teos esiteltiin 11.10.2000. Esillä on 172 teosta 78 kreikkalaiselta ja kansainväliseltä taiteilijalta.

Mona Hatoum: Fix It, 2004. Tehdaskalusteet ja -kalusteet, ohjelmoitavat valaistuslaitteet, sähkökaapeli, hehkulamput, ääni. Museon esittelyteksti kertoo, että Mona Hatoum vieraili Ateenassa ja keräsi vanhoja ja ruosteisia teollisuuskalusteita vanhasta FIX-panimosta ennen sen entisöintiä EMST:n pysyväksi tukikohtaksi. Hän pystytti metalliverkon muodostamaan aidatun alueen, jossa sähkölamput syttyvät ja sammuvat aiheuttaen surinaa. Kuva OI

Kendell Geers: Akropolis Redux (The Director's Cut), 2004. Turva-aidat, teräshyllyt. Teoksen esittelytekstin mukaan Eteläafrikkalainen taiteilija Kendell Geers on käyttänyt vaarallisia materiaaleja luodakseen myöhempien aikojen Parthenonin, jossa viitataan apartheidiin ja kaikenlaiseen jakautumiseen. Tekeekö hänen luomansa aitaus sinut vahvemmaksi ja turvallisemmaksi vai koetko sen uhkaksi? Kuva 

Vlassis Caniaris:  Hopscotch, 1974. 6 ihmishahmoa, 9 matkalaukkua, 1 häkki, tervapaperipohja, liitupiirro. Teos kertoo kreikkalaisesta siirtolaisuudesta. Toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla lukuisat kreikkalaiset muuttivat ulkomaille. Teos on ollut esillä Kasselin Documentassakin, sen sanoma ei ole mitenkään haalistunut. Kun kävin EMST-museossa,  maaliskuun loppupuolella 2022, oli kulunut neljä viikkoa Ukrainan sodan alkamisesta. Yli 10 miljoonaa ukrainalaista oli joutunut maan sisäiseen tai ulkomaiseen evakkoon, epäilemättä näissä on mukana myös Ukrainan kreikkalaista vähemmistöä. Kuva OI

Monen nykytaiteen museon näyttelyt ovat nykyään keskittyneet ympäristön muutokseen. Tässä museossa iso osa teoksista käsittelee rajoja ja niiden ylittämistä, pakolaisuutta, politiikkaa ja sortoa. Ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita nekin.

Kokoelmien helmi on epäilemättä  Ilja Kabakovin installaatio The Boat of My Life vuodelta 1993.


Ilja Kabakov. The Boat of My Life, 1993. Hankittu kokoelmiin vuonna 2001. Teoksen esittelytekstissä Kabakov kertoo teoksestaan: Pohjimmiltaan tämä on ajatus esitellä elämäni, elämäni tarina installaation muodossa. Tein tämän, kun täytin kuusikymmentä vuotta. Installaatio on suuri ja pitkä (17 metriä) puuvene, jonka molemmissa päissä on portaat, jolla katsoja kiipeää kannelle ja laskeutuu sieltä. Kannella on kaksikymmentäviisi suurta pahvilaatikkoa täysin sekaisin, ikään kuin ne olisi laitettu sinne väliaikaisesti. Jokainen on täynnä kaikenlaista kotitalousromua, kuten kun lähtemään kiireinen ihminen heittelee tavaroita yhteen lajittelematta: takkeja, paitoja, kenkiä, lasten leluja. Jokaisessa laatikossa on kaiken päällä pahvipala, johon on liimattu valokuvia, pieniä esineitä ja tekstejä. Tekstit ovat hajanaisia ​​muistoja elämäni jaksoista.Vaeltaessaan laatikoiden välillä, vähitellen veneen vastakkaiseen päähän kulkiessaan katsoja ymmärtää, että tässä ovat kaikki ihmisen elämän tavarat ja irtaimisto ja että liike veneen sisällä laatikoiden välillä ja kohti uloskäyntiä on liikettä. ihmisen elämän varrella. Jokainen laatikko edustaa sen omaa ajanjaksoa tuosta elämästä, omalla nimellä.Viimeinen laatikko on tyhjä. Voimakas assosiaatio syntyy matkasta veneen läpi - Charonin veneen, joka kuljetti ihmissieluja Styx-joen toiselle puolelle. Ainakin tämä kuva oli edessäni, kun ajattelin tätä teosta. Kuvat OI



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansallinen arkeologinen museo

Pireuksen arkeologinen museo