Numismaattinen museo

Numismaattinen museo sijaitsee Ernst Zillerin suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus, Iliou Melathron eli Troijan palatsi, oli yksi  Ateenan kauneimmista yksityisasunnoista 1800-luvun lopulla. Se sijaitsi Panepistimiou-kadulla (nykyisin Eleutherios Venizelou Avenuella). Rakennus on kiinnostava myös sen vuoksi, että siinä asui "Troijan löytäjä"  Heinrich Schliemann.


Rakennukseen liittyi hieno puutarha. Puutarhassa on nykyään museon kahvila, ja mukava kahvila onkin. Opastaulu kertoo, että Schliemannin puutarhurin lempinimi oli Priam. Schliemann itse kuitenkin nautti viiniköynnöksensä, maapähkinöiden, granaattiomenoiden, aprikoosipuiden ja persikkapuiden hoitamisesta. Silloin kun hän ei ollut poissa jollain matkalla tai kaivauksella. Puutarhassa oli myös palmuja, sypressejä, akaaseja ja joitain muita Ateenassa tuolloin yleisiä puita. Kissat, siipikarja ja kyyhkyset liikkuivat vapaasti puutarhassa ja löysivät ihanteellisen turvapaikan paratiisissa kaupungin sydämessä.



Numismaattisen museon piha ja kahvila. Kuvat maaliskuulta 2022. Kuva OI


Portti sisäpihalle. Seisauttava koristeaihe on lähtöisin Troijan kaivauksilta, ei 1900-luvulta


Schliemann halusi suuren talon, jossa oli leveät marmoriportaat, leveät huoneet ja kattoterassi. Hänen ystävänsä Ernst Ziller toteutti idean vuosina 1878–1880. Maalauskoristelusta vastasi slovenialainen maalari Juri Šubic. Kuvaohjelmassa on viittauksia hänen kaivauksistaan Troijassa ja Mykenessä. Kellarissa oli museo arkeologisille löydöille.



Museon sisätiloja. Kuvat OI


Miten Schliemann päätyi Ateenaan? Berliinissä kesällä 2022 esillä olleessa Schliemann – näyttelyssä käsitellään Ateenan kauttakin. Näyttely kertoo, että Schliemannin elämässä tapahtui käännekohta vuonna 1869. Hän julkaisi matkakerotomuksensa Kreikan ja Vähä-Aasian matkoiltaan sekä väitteli Rostockin yliopistossa. Lisäksi hän erosi venäläisestä vaimostaan ja meni uudelleen naimisiin 17-vuotiaan kreikkalaisen Sofia Engastromenosin kanssa. Morsiamen valinta tapahtui valokuvien perusteella.  Sofia, joka kaipasi perhettään, ei viihtynyt perheen Pariisin kodissa ja Schliemannit muuttivat vuonna 1871 Pariisista Ateenaan.


Schliemannien hääkuva (Berliinin näyttelystä) ja aviopari esitettynä Numismaattisen museon tiloissa

Schliemann teki menestyksellisen kansainvälisen kaupallisen uran ja sen päätteeksi toisen elämäntehtävän visionäärisenä arkeologina, Troijan löytäjänä. Numismaattinen museo kuitenkin kertoo esittelytekstissään, että päähenkilön kohtalo oli lopulta kova ja hybris suuri. ”Maailmanlaajuisen tunnustuksen huipulla, pitkän Keski-Euroopan kiertueen jälkeen, sairaana ja melkein kuurona, kuolema iski kunniattomalla tavalla Piazza della Charita -aukion kivetykselle Napolissa, Italiassa. Hän oli yksin ja tuntematon. Juuri ennen joulua, vuonna 1890.”

Berliinin Schliemann -näyttely valottaa hänen uraansa hieman perusteellisemmin. Vaikka Schliemann kuolikin Napolissa, yksin, oli hän tosiaan kuollessaan uransa huipulla. Arkeologian alalla hänellä oli sitkeitä vastustajia erityisesti saksalaisessa yliopistomaailmassa, mutta myös vahvoja tukijoita. Hän oli lähtenyt toipilaana paluumatkalle Ateenaan, jotta ehtisi jouluksi kotiin perheensä pariin. Lähtö oli aivan ilmeisesti virhevalinta ja kostautui matkan varrella.  Hänet haudattiin juhlallisin menoin Ateenassa.

Berliinin Schliemann-näyttely kertoo hänen asuneen vuodesta 1870 kuolemaansa vuonna 1890 asti Ateenassa kreikkalaisen perheensä kanssa. Hänen sanotaan puhuneen vanhaa kreikkaa sekoitettuna nykykreikkalaisiin elementteihin. Upeasta asunnosta, Iliou Melathronista muodostui tärkeä paikka kaupungin sosiaalisessa elämässä. Tänä aikana Schliemann näyttää viettäneen alle puolet vuodesta perheensä kanssa. Muuten hän oli paljon kaivauksilla. Hän ratsasti usein Phaleronin rannalle aamunkoitteessa ja ui meressä auringon noustessa. Paluumatkalla hän nautti upeasta näkymästä kaupunkiin, jota ympäröivät vuoret ja kruunasi Akropolis. Moderni, uusklassiseen tyyliin rakennettu Ateena oli syntynyt 1830-luvulta lähtien. Yliopiston, akatemian ja kirjaston muodostama kokonaisuus muodosti Schliemannin aikana kaupungin henkisen keskuksen. Kaupungissa asui noin 45 000 asukasta vuonna 1869. Kun Schliemann kuoli, luku oli noussut 100 000:een. Näyttelyn arvion mukaan klassisen antiikin ja modernin länsikaupungin sekoitus välimerelliseen iloisuuteen ja elinvoimaisuuteen teki Kreikan nuoresta pääkaupungista poikkeuksellisen houkuttelevan. Vilkas akateeminen ja kulttuurielämä sekä monipuolinen lehdistö olivat kaupungin tunnusomaisia ​​piirteitä. Kuva rakennuksen kattoterassilta (Berliinin näyttely). Kattoterassi ei ollut kävijöille avoinna maaliskuussa 2022

Jos Iliou Melathron on rakennusmuistomerkkinä kiinnostava käyntikohde sen Heinrich Schliemanniin liittyvän historian vuoksi, on museo myös yksi maailman parhaista numismaattisista museoista. Ja onhan museossa esillä myös Schliemannin kokoelman rahoja.

Numismatiikkamuseon pohjakaava ja ensimmäisen kerroksen näyttelyn sisältö (kuva ja tekstit museossa esillä olleesta italiankielisestä esitteestä. Muut esitteet olivat loppuneet)

ILIOU MELATHRON - RAHAN HISTORIA

1. Iliou Melathron - Heinrich Schliemannin asuinpaikka, 2. Valuutan syntyminen ja leviäminen, 3. "Kansainvälinen" ja "yhteinen" valuutta, 4. Ideologia, 5. Rahat ja arkeologia, 6. Museon historia ja sen lahjoittajia


Museon kokoelma on erinomainen ja epäilemättä arvokaskin, ainakin valppaasti kävijän perässä seuraavista vartijoista päätellen. Ei liene montaa museota, jossa antiikin historiasta on mahdollista saada näin täydellinen kokonaiskuva. Aivan helppo käyntikokemus ei ole, numismaattisia kokoelmien näyttelytekniikka on vaativaa, ja tietosisältöjen ja tarinoiden välittäminen vaatii osaamista. Ateenan numismaattinen museo suoriutuu kuitenkin haastavasta tehtävästään hyvin, vaikka rakennusta ei mitenkään voi luonnehtia moderniksi museorakennukseksi.

Ateenan rahat käydään läpi vuodesta 560 vuoteen 407 eaa. Tarkastelu alkaa ensimmäisistä Ateenasta liikkeelle lasketuista ns. heraldisista rahoista (wappenmünzen). Kolikot kertovat kuvakieleltään ajan ja historian kulusta tyranni Peisistratoksen ja hänen poikiensa kaudesta demokratian tetradrakmoihin, Athene Parthenoksen ja pöllön kuvittamiin rahoihin. Pöllöt olivat Ateena rahojen merkkinä aina ensimmäiselle vuosisadalle eaa. asti. Noin 40 eaa. roomalaiset denaarit korvasivat Ateenan tetradrakmat.




Ateenalaisia rahoja museon näyttelyssä. Alimmaisena Perikleen stater


Museo nostaa keskeisesti esille sille lahjoittaneet mesenaatit. Kieltämättä lahjoituskokoelmat ovat poikkeuksellisen hienoja, ja niitä on jo vuonna 1834 perustetulle museolle kertynyt hyvä määrä.

Yksi keskeinen lahjoituskokoelma on Ioannis Dimitrioun kokoelman. Museo kertoo, että Lemnosista kotoisin oleva kauppias, joka asettui asumaan Aleksandriaan Egyptiin, kokosi kokoelman, joka koostui noin 10 000 Ptolemaiosten ja Rooman Egyptin kolikosta. Dimitriou-kokoelma on yksi Ateenan numismaattisen museon arvokkaimmista hankinnoista, ja se esiteltiin Kreikan kansalle sopimuksella, joka allekirjoitettiin lahjoittajan talossa Ramlissa Aleksandriassa. loannis Svoronosilla oli onni vastaanottaa lahjoitus. 5. kesäkuuta 1892 päivätyssä kirjeessään lahjoittajalle hän toteaa  että "--sinun nimesi on ikuinen, samoin kuin edesmenneen Zosimasin veljet". Zosimasit olivat toinen merkittävä lahjoittaja


Museon ylemmässä kerroksessa rahoja esitetään laajemmin kulttuurisessa kontekstissa. Suomessakin tunnetaan rahojen käyttötapa koruina. Tästä museo kertoo, että monia roomalaiset rahoja, erityisesti jalometallisia kolikoita, käytettiin liikkeestä poistumisen jälkeen amuletteina tai koristeina metallin arvon ja niiden taiteellisen ja historiallisen merkityksen vuoksi. Nämä kolikot joko kiinnitettiin kaulakoruihin ja renkaisiin tai lävistettiin ripustuskoukun lisäämiseksi. Syntynyttä korua käytettiin puvun päätteenä tai koristeena. Näin meneteltiin siis Suomessakin ja tapa on edelleenkin käytössä.



Museon Bysantin rahojen kokoelma on erinomainen. Inflaation vaikutusta valtakunnan rahojen arvoon voi tutkia vitriinistä


 

Heinrich Schliemann Berliinissä: The Worlds of Schliemann. His Life. His Discoveries. His Legacy. 13.05.2022-06.11.2022. James-Simon-Galerie

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valtion nykytaiteen museo EMST/National Museum of Contemporary Art Athens

Kansallinen arkeologinen museo

Akropolis - Ateena