Akropolis - Ateena

 

Akropolis-kukkulalle kiipeäminen on varmaankin useimman Ateenassa vierailevan ohjelmassa. Ateena syntyi kukkulalle ja sen ympäristöön. Akropolis on ollut kaupungin ydin ja se usein on näkyvä osa kaupunkia kuvaavassa taiteessa. Tarkastelemalla Akropolista kuvaavia maalauksia ja grafiikkaa saa käsityksen myös Ateenan kaupunkikehityksestä antiikin ajan jälkeen.


Akropolis Lykabettus-kukkulalta kuvattuna



Akropoliin opastaulu



Kukkula oli asuttu jo neoliittisellä kaudella noin 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin se toimi mykeneläisenä linnoituksena. 700-luvulla eaa. kukkulasta tuli uskonnollinen keskus.Kukkulalle rakennettiin 500-luvulla useita temppeleitä, jotka kuitenkin tuhoutuivat persialaisten hyökkäyksessä 480. Sotien jälkeen kukkulaa vahvistettiin nykyisinkin olemassa olevilla muureilla. Uudet temppelirakennukset valmistuivat Ateena kultakaudeksi nimitetyllä ajanjaksolla 400-luvulla eaa.

Ateenan suojelijan Athenen  jättimäinen pronssinen patsas, joka tunnetaan nimellä Athene Promakhos, hallitsi Akropoliilla Propylaian ja Erekhtheionin välistä aluetta. Veistos jäi  Akropoliin kulkueessa saapuvan vierailijan vasemmalla puolella. Tekijä oli kuvanveistäjä Feidias ja teos valettiin luultavasti Akropoliin lounaisrinteellä sijaitsevassa pronssivalimossa. Ateenalaiset omistivat patsaan Athenalle ilmaistakseen kiitollisuutensa hänen panoksestaan ​​Persian sotien voittoihin. Myöhemmät lähteet viittaavat, että sen rakentaminen on rahoitettu persialaisista saaliista. Veistoksen tarkkaa muotoa ei tiedetä, mutta myöhemmissä roomalaisen kauden kopioissa ja kolikoissa jumalatar seisoo rauhallisessa asennossa. Pronssin kokonaiskorkeudeksi jalustan kanssa on arvioitu noin 9 metriä. Vanhan perinteen mukaan keihään kärki ja kypärän harja olivat merimiehille näkyvissä merellä Sounionin niemen edustalla. Kuva Akropoliin opastaulusta.



 Akropoliin ehkä tunnetuimman rakennuksen Parthenonin rakennustyöt aloitettiin Perikleen kaudella 447 ja rakennustyöt valmistuivat 438 eaa.

Parthenon 1800-luvun alkupuolella. Akvarelli. Esillä Benaki-museon näyttelyssä

Parthenon maaliskuussa 2022. Rakennus oli Athene Parthenokselle (neitsyelle) omistettu temppeli. Se on rakennettu doorilaisen pylväsjärjestelmän mukaisena ja valmistettu valkoisesta Pentelic-marmorista (Pentelikon-vuoren valkoinen marmori).  Rakennuksen leveys on 30,86 m, pituus 69,51 m ja korkeus 15 m. Parthenon oli tärkein rakennus Akropoliksen pyhäkön uudelleen perustamisessa persialaisten ryöstön jälkeen (480 eaa.). Se toteutettiin Ateenan tunnetun poliitikon Perikleen aloitteesta. Temppeli rakennettiin vuosina 447–438 eaa. ja sen veistoksellinen koristelu valmistui vuonna 432 eaa. Iktinos ja Kallikrates olivat temppelin arkkitehtejä. Sen veistokset suunnitteli ja osittain veisti yhteistyössä kollegoidensa kanssa kuvanveistäjä ja Perikleen ystävä Feidias, joka myös valvoi temppelin rakentamista. Feidias suunnitteli 12 metriä korkean jumalattaren kullalla ja norsunluulla koristellun patsaan, joka seisoi temppelin sisimmässä osassa cellassa. Patsas ei ole säilynyt, mutta sen ulkonäkö tunnetaan myöhemmistä kopioista ja kuvauksista. Vuosisatojen aikana vakavia vahinkoja ja ryöstöjä kärsineen Parthenonin runsas veistoksellinen koristelu koostui päätykomioiden koristelusta, friisistä ja  92 metoopista. Näistä suurin osa on tällä hetkellä British Museumissa. Jäljelle jääneestä veistoskoristelusta suuri osa on esillä Akropolis-museossa. 



Dionysoksen teatteri on kukkulan laelle johtava reitin varrella. Tässä paikassa antiikin teatteri syntyi ja kehittyi niin taiteena kuin arkkitehtuurina. Teatteri sai alkunsa vanhasta Dionysoksen temppelistä. Ensimmäinen teatteri oli puurakenteinen. Rakenteita kunnostettiin ja laajennettiin Perikleen kaudella. Kivinen teatteri valmistui 300-luvulla eaa. Sen kapasiteetin on arvioitu olleen 17 000 ja 19 000 välillä. Teatterin suuren tuhon aiheuttivat Herulit vuonna 267 eaa. Myöhemmin paikalle rakennettiin basilika. Teatterin säilyneitä istuinosia on kunnostettu ja puuttuvia osia on korvattu uusilla samaa kiveä olevilla penkeillä



Erekhteionin Karyatidit

Ateena asemoitui hellenistisellä ja roomalaisella kaudella maakunnalliseksi keskukseksi. Filosofikoulut kuitenkin olivat maineikkaita ja jotkut keisarit kuten Hadrianus suosivat hellenististä kulttuuria. kaupunki oli pitkään osa Itä-Roomaa ja Bysanttia ja kaupungista tuli yksi Bysantin keisarinnoistakin. Konstantinopoliin kuljetettiin myös Akropoliilta Feidiaksen Athene-veistos. Se sijoitettiin hippodromille luultavasti 5. vuosisadalla. Veistos tuhoutui ilmeisesti 1200-luvulla.

Osmanikaudella kaupungin väkiluku laski. Kreikan itsenäistyttyä  vain 8000 asukkaan kaupunki valittiin pääkaupungiksi erityisesti sen historian vuoksi, antiikin keskeisen kulttuurisen merkityksen vuoksi.

Pääkaupunkistatuksen (1834), kaupungistumisen ja Kreikan ja Turkin välisten väestönsiirtojen vuoksi kaupunki kasvoi tiiviisti asutuksi metropoliksi

Yksityiskohta öljymaalauksesta vuodelta 1674. Jacques Carey: Markiisi de Nointelin Charles-Marie-François Olierin vierailu Ateenassa, 1674. Esillä Ateenan kaupunginmuseon näyttelyssä. Öljymaalaus on historiallisesti tärkeä dokumentti, koska se esittää Parthenonin ennen sen pommitusta.  Pommitus tapahtui venetsialaisten piirityksen aikana vuonna 1687, Venetsian ja Ottomaanien valtakunnan välisen sodan aikana. Parthenon on edelleen ehjä. Parthenonin katon läpi näkyy moskeijan minareetti, joka rakennettiin temppeliin vuonna 1457


Jacques Careyn vuoden 1674 teos on pysyvästi lainassa Chartresin taidemuseosta (Musée des Beaux Arts) Ranskasta ja esillä Ateena kaupunginmuseossa. Museon esittelytekstin mukaan etualalla on Ranskan suurlähettiläs Konstantinopolissa (Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n hallituskaudella), Charles-Marie-François Olier, markiisi de Nointel (1635–1685), hänen vierailullaan Ateenassa vuonna 1674. Maalauksen keskiössä on itse markiisi, joka on pukeutunut pitkään punaiseen päällystakkiin, hattuun ja keppiin. Hänen ympärillään on virkamiehiä epoletteineen ja kaksi Kapusiiniveljien munkkia, (Ateenassa vuodesta 1668 lähtien). Kohtaus sijoittuu Lykabettus-vuoren puolelle. Seurueen takana ottomaaneja, jotka on helppo tunnistaa vaatteistaan.


Akropolis kuvattuna Lykabettuksen suunnasta, maaliskuu 2022


Parthenonin pommitukset 26. syyskuuta 1687. Silminnäkijän, Venetsian armeijan upseerin G. M. Vernedan akvarelli. Näytteillä Benaki-museossa

Panoraama Ateenasta ja Akropoliista kaupungin muurien ulkopuolelta. Louis F. Cassasin etsaus 1790-luvulta. Esillä Benaki-museon näyttelyssä


Akropoliin monumenttien entisöiminen oli tärkein kansallinen tavoite Kreikan valtion perustamisesta lähtien (1833). Muistomerkkien ensimmäisissä restauroinneissa (1835–1854) niiden muinaisten osien lujittaminen ja viimeistely tehtiin kokeellisella tavalla. Laajamittaisilla restaurointitoimenpiteillä pyrittiin mahdollisuuksien mukaan palauttamaan muistomerkkien klassisen ajan muoto. Muinaisen materiaalin ja muutaman uuden marmorin lisäyksen avulla nämä toimet toteutettiin vuosina 1896–1940. Myöhemmin ongelmia on tuottanut käytäntö käyttää tavallista rautaa arkkitehtonisten osien liittämiseen ja hajallaan olevien muinaisten sirpaleiden mielivaltainen käyttö tavallisena rakennusmateriaalina. Akropolis-monumenttien suojelutoimikunta (ESMA) on ollut tieteellisesti vastuussa Akropolis-monumenttien entisöimisestä vuodesta 1975. Vuodesta 2000 lähtien työn on tehnyt Akropolis-kunnostuspalvelu (YSMA). Kuva opastaulusta


Varhainen valokuva, näkymä Akropolikselle lännestä. Kuva Romaidisin veljekset. 1800-luvun loppu / 1900-luvun alku. Ateena kaupunginmuseon näyttelystä




Kunnostustyö jatkuu. Kuva maaliskuu 2022


Parthenon ja Akropolis ovat eurooppalaisen kulttuurihistorian keskeinen muistomerkki. Historia on usein myös nykypolitiikkaa. Parthenonista kolonialismin kaudella Lontooseen ryöstettyjen taideteosten palauttamisesta on käyty pitkään kiistaa, ja Akropoliin juurelle kymmenen vuotta sitten perustetussa  uudessa museossa aihe on otettu näkyvästi esille. Akropolis on keskeinen taidehistorian kohde ja sen rakennuksista on kirjoitettu aina renessanssin ajasta lähtien. Kutsuttiinhan Firenzeäkin uudeksi Ateenaksi. Kiinnostuneet löytävät esimerkiksi Wikipediasta runsaasti tietoja alueen historiasta.

Akropolis-museo avattiin vuonna 2009. Kuva maaliskuulta 2022


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valtion nykytaiteen museo EMST/National Museum of Contemporary Art Athens

Kansallinen arkeologinen museo