Kysymys on tuskin siitä, että sulkapalloa pelaamaan hakeutuisi vain akillesjännevaurioille alttiit pelaajat, vaan jokin lajin mekaniikassa ja liikkumatavassa vallitseva tekijä edesauttaa vamman syntymisen. Akillesjännerepeytymät voivat olla täydellisiä tai osittaisia, altistavia tekijöitä ovat satunnaiset epäedulliset mekaaniset olosuhteet, väärä tekniikka, huonot harjoitusolosuhteet, huonot välineet, tulehdusten ja kortisonin heikentämät jänteet ja väsyneet pohjelihakset.

OIREET
Tietynlaiset oireet voivat viitata akillesjänteen kokonaan tai osittaiseen repeämiseen. Osittaisessa repeämässä oireena on kipu, joka pahenee rasituksen yhteydessä. Oireilua voi aiheuttaa myös kauan jatkuneen väärän rasituksen johdosta muodostuneet mikrorepeämät, jotka kovan harjoituksen tai kilpailun aikana voivat revetä joko osittain tai kokonaan. Jos jänne on kokonaan poikki niin normaali kävely ei onnistu. Varpeilla nouseminen ei myöskään onnistu.

Jos vaiva on jatkunut hoitamattomana pitkään, pohjelihasten koossa voi havaita käytön puutteesta johtuvan koon pieneneminen, joka puolestaan johtuu vamman aiheuttamasta rajoituksesta lihaksen käytössä.

Akillesjännerepeämälle tunnusomaiset oireet saattavat viitata myös muuhun vammaan tai ne ovat luonteeltaan hermostoperäisiä oireita, tulehduksen oireet akuutissa vaiheessa ovat turvotus, kuumotus ja nariseva ääni.

Kroonisessa tulehduksessa nilkkaa tunnusteltaessa kipu on runsaampaa ja turvotus vähäisempää. Kauan jatkuneen tulehduksen ja osittaisen jo arpeutuneen repeytymisen merkkejä voi olla myös akillesjänteen kyhmyt ja kantapään turvotus ja aristus.

TUTKIMUS
Kliinisen perustutkimuksen lisäksi suoritettu magneettikuvaus antaa tarkan tiedon vamman vakavuudesta hyvän erotteluominaisuutensa ansiosta. Röntgenkuvassa akillesjännettä ei havaita.

HOITO
Leikkaushoito riippuu siitä minkalainen repeämä on kysymyksessä. Operoinnin yhteydessä jänne ommellaan ehjäksi tai ommellaan esim. urheilijan ollessa potilaana, lisäksi tarvittessa vahvistetaan akillesjänteen yläosalla kääntämällä jänne repeämän yli. Jos potilan oma plantaris lumis- jänne on käytettävissä käytetään vahvistuksena sitä. Osittaisen, jo arpeutuneen vanhan repeytymän ollessa kyseessä leikkaushoito muuttaa huonon arven hyvänlaatuiseksi.

KUNTOUTUS
Nykyisen kuntoutuksen idea on rauhallinen mobilisointi. Operaation jälkeinen liike heti alusta alkaen on hyödyllistä etenkin kiinnikkeiden syntymisen ehkäisemiseksi. Venytys voi olla myös haitallista väärin tehtynä, joten pumppaavaa tai liian repivää venytystä on syytä välttää. Nykyisin pyritään kipsin käyttö korvaamaan kävelylastalla. Sen käyttö mahdollistaa mobilisaation ja tekee liikkumisesta turvallisen. Kävelylastan avulla voidaan säätää nilkan kulmaa siten, että jalan asento on leikkauksen jälkeen ajankohtainen. Täydellisen repeämän jälkeen kävelylastaa käytetään kahdeksan- 12 viikkoa.

Levossa oleva jalka turpoaa helposti, sillä jalan nestepumppu toimii juuri liikkeen avulla. Liikehoidon lisäksi muita turvotuksen ehkäisemiseksi suositeltavia keinoja ovat kohoasento, tukisukkien käyttö, vesijuoksu altaassa, kuntopyöräily, asteittainen rauhallinen hidas liike ja myöhemmin sallittu päkiöille nousu.

TOIPUMINEN
Operaation jälkeen jänne tulee ehjäksi. Kävelylastasta luovutaan kahdeksan- 12 viikon kuluttua leikkauksesta. Muut ortopediset tuet ovat tarpeettomia, ellei toimenpiteen jälkeen ilmene paranemisen häiriöitä. Kolmen kuukauden jälkeen ponnistus voi olla asteittain voimakkaampaa. Neljän kuukauden jälkeen myös kevyt juoksu on mahdollista.

Kuntoutuksen edetessä kuormitusta lisätään asteittain voimakkaammaksi ja senjälkeen liikkeiden tempoa nopeammaksi. Toipumisen edetessä ovat myös hypyt sallittuja.

Jos kuntoutus on epäonnistunut, huonosta arvesta tulee jälleen huono arpi. Puolessa vuodessa kuntoutuminen on kovan työn takana, siinä tapauksessa jos vamma on aiheutunut koko eliniän aikana kehittyneestä alaraajan rakennevirheestä. Täydellisen toipumisen määritelmä on hankalaa. Kykeneekö urheilija leikkausoperaation jälkeen aikaisemman tasoiseen suoritukseen ja kuinka nopeasti, riippuu lajista.

Mika Halvari työnsi kuulaa jo viisi kuukautta leikkauksen jälkeen. Kaikkein kaemmin toipuminen vie aikaa korkeushyppääjältä. Keskimääräinen täydellinen toipuminen vie aikaa kaksi vuotta.

Hypätä korkeutta 235cm korjatulla akillesjänteellä on fyysisesti vaativampi suoritus, kuin hypätä samanverran pituutta.

ENNALTAEHKÄISY