V.1904- 1905 Järjestettiin lajissaan ensimmäiset ja viimeiset miesten kauneuskilpailut Suomessa. Tarkoitus näillä kilpailuilla oli havainnoillistaa voimistelun vaikutus ihmiskehon sopusuhtaiseen kehitykseen . Osanottajat esiintyivät täysin alastomina miespuoliselle yleisölle. Arvostelutuomariston muodostivat lääkärit, joukko taiteilijoita ja voimistelunopettajia.Ylioppilaiden voimistelijoita edustanut Bruno Zilliacus voitti miesten kauneuskilpailut vuonna 1904. 

Kauneuden filosofia 

Tässä hellenistiseltä kaudelta säilyneitä perinteisiä ajatuksia ja käsityksiä kauneudesta. jotka ovat kiinnostavia ja vaikutusvoimaisia ajatuksia ja pitävät paikkansa yhä:

”Olemme kauniita kuuluessamme itsellemme, rumia silloin, kun vieraannumme itsestämme. Kun tunnemme itsemme, olemme kauniita, rumiksi muutumme, kun emme tunne itseämme.”  

Tämän mukaan tosioleminen on siis kaunista ja tekevät moraalista arvoa korostaneiden stoalaisten puheen mielen harmoniasta ja kauneudesta luontevaksi.  

Antiikin kauden ajattelun mukaan kauniin kohteen tuli olla yhtenäinen kokonaisuus, sellainen, jonka osat ovat sopivissa suhteissa muihin osiin. Tätä tarkoittamaan otettiin käyttöön sana symmetria.

Sanottiin, että ”kauneus kuuluu pääasiassa näön piiriin, mutta todettiin, että on olemassa myös kuultavaa kauneutta, kuten joissakin sanayhdistelmissä ja kaikenlaisessa musiikissa, sillä melodiat ja rytmit ovat kauniita. Ihmiset voivat kuintenkin olla eri mieltä sävelasteikkojen luonteesta. Musiikista ei ole erityistä hyötyä vaan ei haittaakaan, sen arvo on nautinnon tuottamisessa, siinä mielessä saman tehtävän täyttää ruoka ja ravinto.”

Voiko kauneus sinällään tuottaa nautintoa- kyllä-  aistinautintoa.  

”Se, mikä on kaunista, ei yleensä johda muuhun mielipiteeseen,

 kuin että se on kaunista. Kaunis saa meidät haltioitumaan.

Aistipiirin yläpuolelle nouseva mieli, jota järjeksi kutsutaan

 tajuaa kauneutta myös käytöksessä, teoissa, luonteessa ja

 älyn pyrkimyksissä. Kauneutta on myös hyveissä.”

Antiikin ajan fantasiateorian edustaja, Platonin ja Aristoteleen oppilas Plotinos sisällytti kauneus- käsitteeseen loiston ja säteilyn.  

Knidolainen Afrodite rakkauden jumalatar ja kauneuden symboli on ehkä antiikin ajan eniten esilläoleva patsas. Antiikin kirjailijat ovat sitä mieltä, että kaunis tsespiailainen Fryne oli mallina tälle Praksitelesen veistämälle rakkaudenjumalattaren patsaalle.